Matkapäiväkirja Romanttinen Reininlaakso 12 – 22.04.2019

12.04. 2019
Retki Saksan Rüdesheimiin alkoi Lohjan kirkkokentältä Tervon bussilla klo17.22, joka saapui paikalle jo16.50. Kuljettajina toimivat Tapio Perkola ja Juha Lindström. Ensin mainittu lyötiin edellisellä matkalla maanteiden ritariksi, seistessämme kolmisen tuntia moottoritiellä ruuhkassa.

Matka alkoi aurinkoisessa +4° säässä ja eteni moottoritiellä letkeää satasen vauhtia. Salo ohitettiin 18.05. Kevät teki tuloaan ja lumenrippeitä näkyi enää joissakin varjopaikoissa. Salon jälkeen ei näkynyt enää rippeitäkään, meren läheisyys vaikutti. Aurajoen yli 19.39 ja Turun satamassa pientä odottelua Annen hakiessa matkustajakortteja. Terminaalissa porukka hajaantui, monet jonottivat kahvion tiskillä ja kohta useimmilla leuat heiluivat, ei niinkään kommunikoidessa vaan jotakin mutustellessa.

Laiva oli hieman myöhässä, mutta porttien auetessa syntyi pientä ruuhkaa. Ryhmämme löysi kuitenkin oikean hyttikäytävän. Vielä ennen nukkumaanmenoa nopea tiedustelu meriaamiais-paikasta, joka löytyi keulasta kannelta10. Oudosta vuoteesta huolimatta nukutti hyvin, vaikkakin pientä pyörimistä aamuyöstä. Suihkuun 04.00 paikallista aikaa ja meriaamiaisen odottelua.

Meri lienee ollut jokseenkin tyyni 12-13 päivän välisenä yönä vaikka herätessäni olin aistivinani lattian olevan hieman kallellaan. Syynä ei kuitenkaan ollut ”nesteytys” moiseen tuntemukseen vaan aluksen kääntyessä uudelle ”halssille” ahtaassa saaristossa.

13.4
Meriaamiainen oli maittava ja luovutimme hytin heti aamiaisen jälkeen. Hieman odottelua ja paatti oli kaijassa (laiturissa) 06.27 paikallista aikaa. Lastausta ja menoksi, ratissa Juha Lindström kuten lähtiessäkin, suuntana Helsingborg. Ensimmäinen taukopaikka oli edullinen, tehtiin turha kierros ”mäkkärin” pihassa n.32 kilometriä ennen Linköpingiä. Götan kanava ylitettiin 08.46 ja toinen kierros E4 Finnspångin risteyksessä. Liian pieni huoltoasema isolle ryhmälle. Gindan kanaali ylitettiin 09.39. Linköpingissä sijaitsevat Saabin lentokonetehtaat ja E4-tien eteläpuolella oli muistomerkkeinä/nähtävyyksinä kolmessa eri kohdassa Saabin valmistamia lentokoneita, kaksi kussakin. Viggen, Draken, Saab 340, Saab Safir ja Tunnan eli tynnyri sekä Lansen.

Linköpingistä etelään näkyi tuulivoimaloita (myllyjä) useissa kohdin, aivan asutuksen seassa. Eivätkö ruotsalaisten myllyt vilku, vai miten niitä on voitu sijoittaa taajamiin. Meillä suomessahan kehkeytyy hirveä riita ja valituskierre jarrutuksineen, jos johonkin erämaahan suunnitellaan myllyjä. Ruotsalaiset näemmä ymmärtävät hyödyntää tuulta. Kateusko meillä sanelee ettei ilmaista tuulienergiaa saisi käyttää. Saastuttavia fossiilisia, kuten esim. hiiltä kuitenkin.

Ennen Grännaan tuloa kävimme katsastamassa paikkaa joka oli ennen ollut matkustavaisten suosiossa hyvien tilojen sekä hyvän ruuan ansiosta, mutta paikka oli autio ja täysin rappiolla. Grännassa, klo.1050, otettiin ”seinästä” kruunuja. Gränna on Pietari Brahen vuonna1652 perustama ja kuuluisa punavalkoisista Polka- karkeistaan, jotka ovat tehty kiertämällä kahdesta karamellitangosta. Kaunis vanha puukaupunki, joitakin kivitaloja. Upeat näkymät Vättern- järvelle. Huikeaa.

Heerbetan Shell-huoltoaseman luona oli ravintola Torsviks Värdshus, jossa oli tilaa ja joka tarjosi hyvää ruokaa ja edullisin hinnoin. Ruokatauko kesti niin että ehdittiin syödä. Matkaa jatkettiin 13.40 +8 ° lämmössä ja aurinkoisessa säässä. Kahvitauko pidettiin ns. lennossa alkaen 15.00. Murukahvia maidolla ja sokerilla tai ilman, teetä ja kaakaota, lisänä suklaa- ja vaniljakeksiä. Kahvi, tee ja kaakaovesien annostelijana toimi ammattimies, evp. Palopäällikkö Tapio Perkola. Eroa hänen entiseen ammattiin oli vain siinä että nyt vesi oli kuumaa. Palothan sammutetaan tiemmä kylmällä vedellä. Kahvikekkerit keskeytyivät kuuman veden loppumiseen. Kahvittelu jatkui pienen tauon jälkeen, mutta ei oltu varmoja että onko vesi tarpeeksi kuumaa ja niin allekirjoittanut joutui koemaistajaksi. Toteamus oli, että on tämä ainakin märkää ja lämmintä johon veden annostelija ehdotti, että laitetaan vähemmän maitoa niin pysyy kahvi kuumempana. Skoonen rajan ylitimme 15.25. Rajan merkkinä oli noin 5 metriä pitkä ja metrin korkuinen kivimuuri tiestä poispäin.

Helsingborgiin saavuttiin 16.00 ja M/F Mercadta IV lauttaan pääsimme 16.30. Bussin etupää otti hieman kiinni ajoramppiin, mutta suojuksien ansiosta ei alustaan tullut kuin ranskalainen kiillotus. Lautasta ulos 16.35 ja niin olimme juuttien maalla Helsingörissä, Sjællannin saarella. Hotelliin saavuimme 17.02. Turusta oli kertynyt ajettujen laatikkoon 573 kilometriä. Hotelli Sleep 2 Night oli teollisuusalueella, naapureinaan metallin kierrätys- ja autoliikkeitä, korjaamoja jne. Majoitusrakennukset olivat rivitalomuotoisia. Illalla korttelin kiertoa kauppaa etsien, mutta ei löytynyt. Läheisellä huoltoasemalla oli kuitenkin puoti. Ei tehty ostoksia, ei Tanskan kruunuja. Nukkumaan 20.00.

14.4
Hereillä 05.35. Hieno aamurusko. Pakaasit auton mahaan ja aamupalalle 07.00. Liikkeelle 08.04 puikoissa Tapio. Nokan alaosa otti kiinni hotellin pihasta lähdettäessä ja taas tuli sinne ranskalainen kiillotus eli pölyt pyyhkiytyivät. Matka alkoi aurinkoisessa, mutta viileässä +2° säässä. 08.32 Raija Tsutsunen piti aamuhartauden lukemalla Psalmi 23n. Palmusunnuntain kunniaksi. Sen jälkeen matkalaiset esittelivät itsensä. Itse kerroin edellisellä matkalla tapahtuneen luostari episodin, jossa Tapion kanssa vierailimme kahdestaan Pyhän Hildegard Bingeniläisen nunnaluostarissa ja poistuessamme eksyimme väärään huoneeseen. Mitä sen jälkeen tapahtui on sensuroitu. Yhdeksän tienoissa taivas pilvistyi ja antoi pienen tihkusadekuuron. Ensimmäinen silta Sjællannin saarelta Falsterin saarelle ylitettiin, mutta seuraava siirtyminen Falsterin saarelta Lollandin saarelle tapahtui tunnelin kautta, siis meren alitse. Rödbyn satamaan saavuimme 10.12, Anne ja Heidi hakivat liput jolla puomi aukesi. Odottelua. 10.20 annettiin lupa ajaa laivaan. Puttgardenin rantaan saavuttiin 10.31 ja niin oltiin Saksan maalla, Fehmarnin saarella ja Schleswig- Holsteinin osavaltiossa. Varsinainen saksan manner alkaa vasta Fehmarsundin sillan jälkeen, muutama kilometri Puttgardenista.

Pieni sadekuuro yllätti Lyypekin (Lübeck) paikkeilla. 13.20 Anne kävi kysymässä ruokailumahdollisuutta huoltoasemalta jonka pihassa laskin olevan yli 50 rekkaa ja täysperävaunullista kuormuria. Kaikki kuljettajat eivät ollee kahvilla tai syömässä vaan syynä on, että rekat eivät saa ajaa sunnuntaisin. Meidän 52 hengen ryhmämme ei sopinut eikä muuta kuin eteenpäin sano ennen ”Numero-Kalle”, eli Kaarle XII. Seuraavakaan paikka ei tärpännyt. Ja sataa, vettä sekä vauhtia kun ollaan Lüneburgin nummien alueella. Kolmas paikka tärppäsi, Lueneburger Heide Ost Stamer Rasthaus & Motel oli tarpeeksi iso joten tyytyväisenä matkaan vatsa täynnä. Matka jatkui Hannoveria kohti tihkusateessa. Ruuhkaa moottoritiellä, ensin pysähdys ja sitten hidasta etenemistä. Noin 16.15 ruuhka purkautui ja Tapio laittoi usvaa putkeen, Volvon nelitoistalitrainen 460 hevosvoimainen kuutonen vei lähes äänettömästi autoa eteenpäin, satasen vauhdissa kone pyöri n.1400 rpm.

Harz-vuoristoon tultiin 17.15 josta alkoivat kuuluisat Kasselin mäet. Göttingenissä pysähdys. Ruokailua, kahvia, ostoksia. Kuka mitäkin. Matkaan 18.53 ja Kasselin mäkien jälkeen tuli Werrartalin silta. Noin tuntia ennen Rüdesheimiä alkoi lentävä kahvitarjoilu ja Alltdeutsche Weinstube-hotellille saavuttiin 22.25. Avainten jako, pakaasien purku, iltatoimet ja nukkumaan. Päivä on ollut pitkä ja raskas, mutta mielenkiintoinen. Mansikkana kakun päällä Hessenin osavaltion, Harz-vuoriston jylhänkauniit maisemat ja Kasselin mäet pitkine, jyrkkine laskuineen ja nousuineen. Kiitos päivästä kaikille.

15.4
Suihkuun 06.00. Kiva huone ja hyvä sänky patjoineen. Ulos keliä haistelemaan, pilvipoutaa +3°. Hotelli Alltdeusche Weinstube oli n. 100 metrin päässä Reinin rannasta. Rakennus oli vanha, mutta pieteetillä kunnostettu. 07.30 päästiin aamupalalle, joka oli runsas ja monipuolinen. Aamupalan jälkeen pieni kierros apostolin kyydillä yläkaupungilla ja sen jälkeen bussilla Preussin madonnan patsaalle. Pientä kiertoajelua ja 12.00 lounasta odottelemaan. Ennen lounasta apteekissa ja matkailutoimistossa skootterimuseota kyselemässä. Eivä tienneet. Lounaalle pääsi hieman 12 jälkeen ja se käsitti eturuuan, salaattia, kinkkua ja melonia. Pääruokana jauhelihapippuri-pihvi. Jälkiruokana suklaamousse. Tosi hyvä lounas. Lounaan jälkeen maisteltiin viinejä, jotka olivat hotellin omistajan tarhan tuotteita ja käytiin hänen viinikellarissaankin. Sen jälkeen oli vuorossa vierailu Johannesbergin linnan viinitilalla. Varusteiden vaihdon jälkeen nousimme kahdestaan kaupungin yläpuolella olevien viiniterhojen luona olevaa hotelli Krancher Weingutia katsomaan. Olimme majoittuneet sinne kahdella edellisellä matkalla. Rankka reissu, jyrkkä nousu ylöspäin ja yhtä jyrkkä alastulo. Lämmin suihku hotellilla ja pieni kierros rantakadulla, ostoksena osavaltioita esittävä liina. Päivälliseltä huoneeseen, iltatoimet ja silmien sekä jalkojen lepuutusta. Aika jäi kirjaamatta kun silmät olivat kiinni.

16.4
Ylös sängystä 06.00 aamutoimet ja aamupalan odottelua. Aamupala 08.00 ja ulos, Reininristeily kutsuu. Pari tuntia jokialuksella kaunis ilma ja kauniit maisemat. Paljon viinitarhoja sekä vanhoja linnoja. Etelärinteellä linnat, pohjoisrinteellä viinitarhat. Vierailimme Braubachissa Marksburgin linnassa, joka on yksi parhaiten säilyneistä Reininlaakson keskiaikaisista ritarilinnoista. Korkealla kukkulalle 1100-luvulla rakennettu linna on ollut sijainnistaan johtuen valloittamaton eikä sinne ole koskaan hyökätty ja se on säilynyt tuholta.

Tulomatkalla poikkesimme Lorelein kalliolla, mutta patsas oli viety jonnekin ja alue oli muutenkin muuttunut. Uusi ravintola parkkipaikkoja ym. Paikka, jossa Lorelein patsas oli on korkea kallio Reinin itärannalla. Kallio on noin120 metrin korkuinen ja sen kohdalla joki on vain 113 metrin levyinen ja noin 25 metrin syvyinen. Joessa on myös lähes yhdeksänkymmenen asteen mutka ja vuolas virta. Erilaisia versioita tarusta luettuani on päätelmäni seuraava: Aikoinaan paikkakunnan ”bisnesmiehet” olivat keksineet oivan keinon tienata joella liikennöivien kustannuksella. Paikoitettiin kaunis neito istumaan kallion reunalle ja vilkuttelemaan joella liikennöiville. Kun joella liikkuvat miehet eivät olleet nähneet naista kukaties kuukausimääriin niin alusten ohjailu unohtui hetkeksi ja pian oltiin kivillä. Kun siihen aikaan lain mukaan haaksirikkoinen tavara kuului löytäjälle niin tulolähde oli taattu, mutta kaikki muuttuu. Ei istu Lorelei enää kivellä ja monilla aluksilla saattaa miehistöllä olla perhe sekä auto mukana niin ei kalliolle tarvitse vilkuilla. Palasimme pettyneinä takaisin päivällistä odottelemaan. Pöytiin päästiin 19.00. Päivä päättyi osaltamme noin puoli yhdeksän. Iltatoimet ja unten maille.

17.4
Hereille 06.00 ja aamutoimille. Aamupalalle 07.25. Ostoksia Lidlissä, käynti vaatekaupassa ja kioskilta isoja puutarhamansikoita a. 4.90 500g. Vapaa aamupäivä, porukka hajaantuu kuka minnekin. Kävelyä rantakadulla (Rheinstrasse) sateessa, ei shoppailua. Hieman puolenpäivän jälkeen lounaalle ja tutustumismatka Asbachin konjakkitehtaalle. Ranskalaiset ovat omineet konjakin niin että muualla valmistetut, (vaikkakin samoista rypälelajeista) ovat brandyja. Virallisesti vain Ranskassa Cocnagin maakunnassa valmistettuja saa nimittää konjakeiksi.

Vuorossa oli tutustumismatka Hildegard Bingeniläisen nunnaluostariin. Kävimme paikassa Tapion kanssa yli yksitoista vuotta aiemmin ja meille sattui tuolloin nolo kommellus joka säilyy muistissa loppuiän. Eksyimme väärästä ovesta väärään huoneeseen, mutta mitä sitten tapahtui ? Sitä en tohdi kertoa. Nyt en uskaltanut mennä edes sisälle, minuthan olisi voitu tunnistaa. 17.40 lähtö Drosselgasselle juhlimaan. Ravintolaan saavuttuamme n.18.10 oli siellä jo täysi häkä päällä. Juomatilaus otettiin ja juomat tulivat heti. Ruoka-annoksia saimme hetken odottaa, mutta konjakkikahvit tulivat pian sen jälkeen. Lasku oli kolmesta rose-viinilasillisesta, aterioista ja kahveista konjakkeineen kahdelta hengeltä 67.59 euroa eli sinne jäi tippeineen seitsemänkymppiä, niin kauniisti katsoi tarjoilija silmiin. Hyvin opeteltu. Jo kahdeksan jälkeen oli pakko poistua kovan metelin vuoksi. Hotellille ja petiin huomisen rasituksia varten.

18.4
Suihkuun 06.10. Aamupalan odottelua. 08.30 Lähtö Bruhliin Phantasialandiin. Ennen Koblenzia, 09.20 tuli Lahsteinin risteyksessä pysähdys. Paikalle ujelsi useita poliisiautoja, kymmeniä paloautoja sekä muutama ambulanssi. Joko räjähdys, tulipalo tai muu onnettomuus. Tien sivussa olevasta matalasta, ehkä teollisuusrakennuksesta, nousi savua ja alue oli eristetty. Jouduimme palaamaan jonkun matkaa taaksepäin ja ajamaan kiertotietä. Lahn- joen ylitimme 09.40 ja savuimme Koblenziin, Reinin ja Moselin yhtymäkohdan yli noin 5 minuuttia myöhemmin. Lyhyt tauko Keisari Wilhelmin ratsastajapatsaalla, jonka vieressä on Hessenin-Kasselin vaaliruhtinaan (virassa 1806-1866) linna. Matkaa jatkettiin 10.08 ja 10.45 saavuimme Bruhlissa sijaitsevaan Phantasialand- huvipuistoon. Busseja laskin pysäköintialueella tasan 50, mutta uusia saapui koko ajan ja entisiä poistui. Väkeä oli kuin sitä kuuluisaa meren mutaa, arviolta 2500-3000, oli koulujen lomakausi. Seurueemme oli lähes ainoa iäkkäämpi huvittelija. Nuorten ilakointi oli ajoittain varsin äänekästä niin, että väliin olisivat korvatulpat olleet tarpeen. Haahuilua 6 tuntia ympäri puistoa, osa ajasta vessaa etsien, huonot opasteet ja vähän, mutta löytyihän vessa viimein. Vessajonossa sattui huvittava episodi kun Jorma katosi. Kukaan ei huomannut hänen poistumistaan hieman edemmäksi Airin osoittamaan paikkaan, jossa Omenakylän Oma Poika kuuliaisesti odotti. Toiset huhuilivat vessan käytävässä ja itse koputtelin yksiöiden ovia, mutta miestä ei näkynyt eikä kuulunut. Airi epäili jo jotakin ikävää tapahtuneen, mutta viimein hänet huomattiin odottamassa hänelle määrätyssä paikassa. Paluumatka alkoi 16.43 ja viimeinen etappi oli lautalla Bingenin puolelta Reinin yli. Rüdesheimissä 19.55. Päivällinen, iltatoimet ja petiin eikä unta tarvinnut odotella turhaan. Hieno päivä ilmoineen kaikkineen.

19.4
Herätys 06.55. Aamutoimet ja aamupalalle.Aurinkoinen aamu, mieli korkealla. Omatoimipäivä. Kiertelyä kaupungilla, ostettiin 5 euron hintainen kassi. Hyvät eväät hotellista mukaan, kuten juustosämpylä, makkarasalaattisämpylä, juustoa, 2 omenaa, perunalastuja, kivennäisvettä, muffinsi, makkaroita ja suklaata. Iltapäivällä seurasimme paikallista liikennettä rantakadulla ja hotellin luona. Samat avoautot ja moottoripyörät kiersivät korttelia.Valtamerkkeinä moottoripyörissä oli äänekkäät ”Harrikat” joita ukot, useimmiten harmaapartaiset, rytisyttivät kiertäen korttelikierroksen toisensa jälkeen. ”Harrikan” japanilaisia klooneja ei juurikaan näkynyt. Toinen ryhmä olivat jostakin periferiasta tulleet motoristit enduropyörillään, niissä enemmistönä isot BMW;t . ”Kyykkypyöriä” oli kokonaismäärästä noin puolet, osa katteilla osa nakuina eli ilman . Muutamia kolmipyöräisiä ja jokunen Vespa. Avoautoissa muutamia outolintuja mutta niissäkin enemmistönä BMW;t, jokunen Audi ja Opel, muutamia Porscheja, Boxterina ja Carrerana. Lisäksi muutamia entisöityjä autovanhuksia kuten Jaguar MkII, Borgward, Volkkarin Kupla, Triumhin TR4 ja vanhoja Mersuja sedaneina ja cabrioina, eli umpinaisina ja avonaisina. Mikäpä on ajellessa ”rätti” alhaalla aurinkoisena lämpimänä iltana. Iltakierros Rheinstrassella, ostoksina rose-viiniä sekä 0,7 litran pullo 38-prosenttista omenaviinaa hintaan 6 euroa ja liina, jossa on Saksan osavaltiot. Hälytys päälle 04.30 ja petiin.

20.4
Herätys 04.30. Aamutoimet, laukut autoon ja aamupalalle ja lähtö oli itkua vaille. Hyvä siisti hotelli, hyvällä paikalla ja hyvät ruuat sekä palvelu. Viisi tähteä, kiitos hotellin valinneille. Lähtö kohti Kööpenhaminaa klo. 07.48. Aurinkoinen aamu +10°. Kun oli tultu varttitunti Rüdesheimistä, niin viinitarhat muuttuiva viljapelloiksi vaikkakin viinitarhoja näkyi vielä harvakseltaan. Wiesbaden ohitettiin n.08.10. Wetterau jäi vasemmalle 08.47. Saksa on täynnä pieniä kaupunkeja eikä päiväkirjaan ehdi kaikkia kyliä kirjaamaan. Hannover-Kassel-Erfurth opasteet ja taas ylös ja alas Kasselin seudun mäkiä, joista jyrkimmät ja pisimmät ennen ja jälkeen Kasselin. Rypsipellot keltaisena. Tauko puolenpäivän tienoissa huoltoasemalla, jossa nurmikot oli jo leikattu. Matka jatkui 12.23. Kallis paikka. Vessan automaatti rosvosi, antoi 2 eurosta takaisia vain 80 senttiä.

12.21 ylitettiin Zweig- kanaali. Kolmen auton kolari autobahnilla, muovivaurioita. Kolmekaistaista betonitietä, välillä tiessä oli tasavälein ikävästi tärisyttäviä saumoja. Liekö jossakin lähellä ollut isompi tietyömaa, josta hukkapätkät oli kärrätty ja tehty niistä kulkemamme tie. Lüneburgin nummialue. Dreieck-Bremen-Walsrode ja Westenholz- kyltti. Kasselin jälkeen ei viinialueita juurikaan näkynyt ja maisemat muuttuivat metsäisemmiksi. Tauko ruokailun merkeissä. Jatkuu klo. Ennen Lyypekkiä (Lübeck) ylitimme kuuluisan Elbe- joen ja pari siihen liittyvää pienenpää uomaa. Ylitse Trave- joen ja Lekin kanaalin, oltiin Schleswig-Holsteinissa ja tulimme n. klo 17.14 Fehmarsundin sillan yli. Täällä tasaisissa maisemissa kasvatetaan meillä Suomessakin tuttua, kookasta Holsteinilaista nautarotua, jolla jalat ovat eri puolilla ruhoa samanmittaiset. Baijerin jyrkillä rinteillä on naudoilla ylämäen puoleiset jalat lyhyemmät.

Saavuimme Puttgardeniin 17.30. Porukka ostoksille, enimmäkseen olutta. Satamassa n. 18.34. Anne ja Heidi hakivat liput. Tullimies kävi kyselemässä jotakin auton veropapereita. Odottelua, ennen laivaan pääsyä seurasimme mustavaristen touhuja. Prinsessa M/F Benedikte- lauttaan tasan klo.19.00 ja maihin Rödbyssä Tanskassa tuntia myöhemmin. Vaikka matka Puttgardenista Rödbyyn kestääkin vain kolmevarttia niin maista maihin siihen tuhrautui tunti. Kööpenhaminaan 159 km. Farön sillan yli 20 .40 ja toinen silta? Kööpenhaminaan, Scandic Sydhavenen hotelliin saavuimme klo. 22.00. Huoneisiin pääsy kesti noin puolisen tuntia. Huone oli pettymys, tunkkainen ja haisi tupakalle. Masentava kokemus pitkän odottelun jälkeen. En jaksanut lähteä valittamaan vaan avasin ikkunan ja vessan oven. Vessaan valo että puhallin käynnistyi. Iltatoimet ja sänkyyn. 

21.4
Ylös sängystä 06.00. Ei kovin riemukas aamu vaikkakin kaunis aamurusko. Nivelet kankeina ja kivuliaina eilisen pitkän istumisen jäljiltä.Tupakankäry oli laimentunut yön aikana tuuletuksen ansiosta. Suihkuun, aamupalalle ja mahdollisimman pian pois huoneesta. Kun katselin hotellihuoneen ikkunasta pysäköintipaikalle niin tuli mieleeni että missähän ne vanhat autot ovat? Saksassa autokanta oli uutta ja pääosin keskiluokkaa vauraampaa, kun taas täällä Tanskassa näkymä oli astetta vaatimattomampi. Loppupäätelmä; ne niinsanotusti sisäänajetut on viety Suomeen.

Aamupalassa, joka alkoi 07.00 ei ollut moitteita, päinvastoin. Seurustelua ja valuutanvaihtoa respassa. 40 eurolla sai 270 tanskan kruunua. Korvauksena huoneesta sai ilmaisia juomia. Ei kuitenkaan väkeviä. Lähtö hotellilta 12.04. Kiertelyä kaupungilla, paljon rakennus- ja katutöitä ja taas väkeä kuin sitä kuuluisaa meren mutaa. Tuntui kuin kaikki Kööpenhaminalaiset ja puolet japanilaisista, tai muista itämaisista kansoista olisi ollut liikkellä. Vierailu Amalienborgin linnanpihalla vartijoita ja vahdinvaihtoa katsomassa ja kuvaamassa. Liikkeelle 13.25, ensin Gefionin suihkulähteelle ja Pienen merenneidon patsaalle, joka oli mielestäni eri paikassa kuin ennen. Junapaja panssariautoakaan ei näkynyt, paikalla oli rakennustyömaa. Suunta Tivolille 14.10. Kiertelyä parkkipaikkaa etsien. Tivoliin varttia myöhemmin. Osa porukkaa meni, osa ei. Kierreltiin kaupungilla, ostettiin kioskilta kuumaa bratwurstia ja kuunneltiin Raatihuoneen torilla Chileläistämusiikkia.

Kohti Tukholmaa 19.53. Helsingörin satamassa 20.47 ja Anne Heidin kanssa lippuja hakemaan. M/F Hamlet- lauttaan 21.03. Helsingborgissa maihin 21.28 ollaan Ruotsissa ja kohti Tukholmaa. Ensimmäinen pysähdys 21.50 vajaa 5 kilometriä Helsingborgista. Pysähdyksiä enemmänkin auton vessan tyhjentämiseksi ja viimein tyhjennys onnistui.Vessatauko 01.30. Flame Grilling Since1954 viereisestä rakennuksesta vessa löytyi.

22.4
Tukholmassa Södermalmin satamassa 04.55. Lämpötila +8° Väsyttää, autossa ei saanut nukuttua. Pilvinen aamu. Laiva, Viking Grace lähtee Turkuun 06.00. Kahvinkeittoa laivaa odotellessa. Kahvinkeitin toimii moitteetta vaikka sillä keitetäänkin vain vettä. Edellisellä matkalla keitintä korjattiin Tapion kanssa Rödbyn ja Puttgadenin välillä. Tilanteen pelasti tuolloin Leathermanin työkalu, joka oli varalta mukana nytkin.

Terminaalissa 06.35. Ylimalkainen turvatarkastus ja laivaan. Tavarat hyttiin, meriaamiaiselle ja sen jälkeen lepäämään. 07.55 suihkuun ja täydentämään päiväkirjaa. Otimme kumpikin evääksi meriaamiaiselta sämpylän ja pari kananmunaa. Kun päivemmällä aloimme kuoria kananmunia niin ensimmäinen osoittautui löysäksi. Olisi pitänyt ottaa toisesta korista, jossa olivat kovaksi keitetyt. Mutta hätä keinot keksii ja nälkäinen vielä nopeammin. Löysin menomatkalla Tanskasta hotellin luota auton vetokoukun nupin suojuksen jonka otin talteen naapuria varten. Hänellä kun suojakupit tahtovat olla kertakäyttö tavaraa. Nyt tähän pestyyn kuppiin käsipyyhettä moninkerroin ja kananmuna istui siinä kuin munakupissa konsanaan. Munasta latva pois ja niin löysäksi keitetyn saattoi syödä siististi pikkulusikalla. Kun pilvinen sääkin muuttui yhdentoista kieppeillä aurinkoiseksi niin miellyttävä matka oli sinetöity.

Ennen Maarianhaminaa taukosi ovikortti toimimasta. Olin tyhmyyttäni säilyttänyt sitä samassa taskussa puhelimen kanssa vaikka kortin takana oli siitä kuvallinen varoitus. Kun toinen korttikaan ei avannut ovea niin infosta saatiin uudet. Uudetkin avasivat oven vain kerran vaikka varjelimme niitä visusti. Taas infoon ja nyt saimme muovikortit jotka toimivat. Lisäksi tuli henkilökunnan edustaja tarkastamaan että pääsemme varmasti hyttiimme. Lupasinkin hänelle, että nyt en poistu hytistä ennen kuin Turussa. Puhelimestani hävisi kenttä lähestyessämme Maarianhaminaa, mutta ystävällinen järjestyksenvalvoja sai järkipuhelimeni asetuksia plaraamalla jälleen toimimaan. Laivasta ostoksina kaksi pulloa roseviiniä ja kolmen litran pahvilaatikko samaa lajia.

Lohjalla oltiin hieman yli kymmenen illalla ja mittariin olivat Tapio ja Juha poimineet kilometrejä noin 3600. Kiitokset kaikille, mutta erikoisesti Annelle ja kuljettajille sekä muille matkan onnistumisen eteen töitä tehneille. Vielä yksi kysymys; Koska lähdetään uudestaan jonnekin?

Tuula ja Erkki Lahtinen